Rouen-sorsa

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Tiheä, vedenkestävä sinisorsakuvioinen höyhenpeite

Rouen-sorsilla on sama väritys kuin villillä sinisorsalla, mutta niiden värit ovat kirkkaammat ja rikkaammat. Sorsaalla on hohtavan vihreä pää, valkoinen kaulus, viininpunainen rinta ja sininen laikku siivessä. Sorsat ovat kirjavan ruskeita. Runko on pitkä, leveä ja neliömäinen, ja siinä on syvä köli, joka melkein koskettaa maata. Häntä on hieman koholla, ja sorsalla on kaksi tai kolme kiharaista höyhentä keskellä.12

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Rouen-sorsat ovat rauhallisia, lempeitä ja kesyjä. Ne ovat vakaita ja helppoja käsitellä, ja ne osoittavat harvoin aggressiivisuutta ihmisiä tai muita lintuja kohtaan. Ne ovat vähemmän säikkyjä kuin kevyemmät sorsarodut, ja säännöllisen käsittelyn myötä ne kesyyntyvät ja saattavat jopa seurata lempi-ihmistään pihalla. Ne eivät kuitenkaan ole sylilemmikkejä, vaan ne suosivat muiden sorsien seuraa.21

Päivittäinen aktiivisuus kuinka kiireinen päivä on

Kohtalainen aktiivisuustaso. Rouen-sorsat tarvitsevat päivittäistä liikuntaa pysyäkseen kunnossa, mutta ne eivät ole yhtä touhukkaita tai ketteriä kuin kevyemmät rodut. Ne hyötyvät turvallisesta ulkoalueesta, jossa on ruohoa tai pehmeää maata kävelyyn, sorsimiseen ja ravinnon etsimiseen. Koska ne ovat raskaita, liikunta on enemmän tasaista päivittäistä liikettä kuin intensiivistä puuhastelua. Niitä ei saa pakottaa liikkumaan nopeasti, koska ne väsyvät helposti.23

Hoito ja huolenpito käytännön puuhat

Rouen-sorsat hoitavat itse itseään, joten kylpemisveden tarjoaminen on välttämätöntä, jotta ne voivat pitää höyhenensä puhtaina ja öljyttyinä. Tarkista peräaukko ja jalat säännöllisesti kuivuneen lian tai ulosteiden varalta. Näyttelylinnuilla tarkista köli ja alapuoli, koska ne istuvat matalalla ja keräävät likaa. Tarjoa kuiva, vedoton suoja maan tasolla, jossa on paksu kuivike. Koska ne ovat raskaita ja huonoja lentäjiä, ne tarvitsevat luotettavan petoeläinsuojauksen ja kuivan, turvallisen alustan.5

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Rouen-sorsat tarvitsevat petoeläinten kestävän maanpinnan tason suojan, jossa on kuiva kuivike, turvallisen matalan aidan sekä pääsyn kylpemis- ja juomaveteen tilavassa tarhassa. Ne eivät istu tai lepää maanpinnan yläpuolella, joten asumisen tulisi olla lattiatason suoja. Aidan voi olla suhteellisen matala, koska ne ovat huonoja lentäjiä, mutta sen on oltava tukeva maassa kulkevia petoja, kuten kettuja ja koiria, vastaan. Ne sietävät kylmää hyvin, mutta tarvitsevat varjoa ja lisävettä kuumalla säällä, koska raskaat linnut ylikuumenevat helpommin.5

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Täysi kaupallinen sorsa- tai vesilinturehu muodostaa ruokavalion perustan. Poikaset tarvitsevat aloitusrehua, jossa on noin 18, 20 % proteiinia ja lisäksi niasiinia jalkojen ja luuston kehitykseen. 12 viikon jälkeen ylläpitorehu, jossa on noin 14, 17 % proteiinia, sopii. Munivat sorsat tarvitsevat lisäkalsiumia. Kanarehu ei ole hyvä korvike, koska vesilintujen ravitsemustarpeet ovat erilaiset. Herkkuja, kuten vihreitä ja valvottua ravinnon etsintää, voi käyttää virikkeenä. Tarjoa aina puhdasta juomavettä, joka on riittävän syvää, jotta sorsa voi upottaa nokkansa.5

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Rouen-sorsat ovat sosiaalisia lintuja, jotka viihtyvät parhaiten muiden sorsien seurassa. Ne ovat rauhallisia ja tulevat hyvin toimeen sekalaumassa. Ne eivät ole sylilemmikkejä, mutta nauttivat lajitoveriensa seurasta. Ne ovat lempeitä ja kesyyntyvät melko helposti, varsinkin jos niitä käsitellään nuoresta iästä lähtien.5

Tarina mistä kaikki alkoi

Rouen-sorsa on peräisin Ranskasta, Normandian alueelta Rouenin kaupungin ympäristöstä, joskus ennen 1800-lukua. Se jalostettiin villistä sinisorsasta, ja sitä kasvatettiin koon ja kauniin höyhenpuvun vuoksi. Rotu tuotiin Etelä-Englantiin 1700-luvulla, missä sen kokoa, muotoa ja väritystä jalostettiin edelleen. Englantilainen tyyppi erottui niin selvästi, että sitä kutsuttiin nimellä Rouen foncé (tumma Rouen) tai englanninrouen. Se oli yksi ensimmäisistä sorsaroduista, jotka standardoitiin Isossa-Britanniassa, ja se esiintyi vuoden 1865 alkuperäisissä standardeissa. Se hyväksyttiin American Standard of Perfection -standardijärjestelmään vuonna 1874. Euroopassa sitä pidetään edelleen erinomaisena lihalintuna, vaikka Yhdysvalloissa sitä kasvatetaan pääasiassa ravintolamarkkinoille ja näyttelyihin. Rotua on käytetty myös perusroutana monien muiden sorsarotujen kehittämisessä 1900-luvulla.12

Tunnustanut viralliset tiedot

American Poultry Association (APA)

Ensimmäisessä Standard of Perfectionissa vuonna 1874.1

The Livestock Conservancy

'Tarkkailtava' tila Oklahoma State Universityn mukaan.2

Metzer Farms breed chart

Suojeluluokitus 'Runsas'.3