Otocinclus

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Panssari monni (luulevyt)

Pieni, hoikka monni, jolla on tavallisten suomujen sijaan rivistöjä luuisia panssarilevyjä, ja imukuppimainen suu pään alapuolella, jolla se tarttuu lehtiin ja lasiin laiduntaessaan. Sukuun kuuluvien aikuisten koot vaihtelevat noin 2,4 cm:stä 5,5 cm:iin; yleisimmin myytävät lajit ovat noin 3,3–3,5 cm pitkiä. Tyypillinen on tumma juova kyljessä, ja joillakin lajeilla, kuten O. macrospilus, on pyöreä musta täplä pyrstön tyvessä. Ylhäältä katsottuna naaraat näyttävät hieman leveämmiltä kuin koiraat.13546

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Erittäin rauhallinen, melko ujo pieni kala, joka viettää päivänsä lehtiin ja pinnoille kiinnittyneenä hiljaa laiduntaen. Se tuntee olonsa turvalliseksi vain omassa lajiparvessaan ja hyvin istutetussa akvaariossa, ja se tulee toimeen pienten, rauhallisten seurakuten pienten tetrojen ja kääpiösiklidien kanssa.42

Päivittäinen aktiivisuus kuinka kiireinen päivä on

Tasaisesti aktiivinen päivällä, liikkuu lehdeltä toiselle ja lasin ja puun yli laiduntaessaan. Se pitää puhtaasta, hyvin hapettuneesta vedestä, jossa on lempeä tai kohtalainen virtaus; se myös pyrähtää silloin tällöin pintaan nielaisemaan ilmaa.14

Hoito ja huolenpito käytännön puuhat

Paras lisätä kypsään, vakiintuneeseen kasviakvaarioon, jossa kasvaa jo luonnonlevää ja biofilmiä, ja jossa on vakaa vesi ja säännölliset osittaiset vedenvaihdot. Tyypillinen vesi: noin 20–26 °C, pH noin 5,5–7,5, kovuus noin 1–18 dGH lajista riippuen. Vastikään tuodut kalat ovat usein laihoja kuljetuksen jälkeen, joten ruoki niitä runsaasti niiden sopeutuessa.432

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Akvaario, jonka pohjapinta-ala on vähintään 45 x 30 cm (noin 40 litraa) pienelle parvelle, runsaasti istutettu leveälehtisillä kasveilla, juurakoilla ja pehmeällä hiekkapohjalla. Puhdas, happirikas vesi, jossa on hieman liikettä, sopii sen purojen reunojen alkuperään.41

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Pääasiassa kasvinsyöjä, joka raapii levää ja mikroelämän ohutta kalvoa kasveista, kivistä ja puusta. Akvaarion luonnonkasvua tulisi täydentää levätableteilla ja vaalennetuilla vihanneksilla, kuten kesäkurpitsalla, kurkulla tai pinaatilla; pieniä pakasteruokia, kuten verimatoja tai vesikirppuja, voi tarjota silloin tällöin.142

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Parvikala, jonka tulisi elää vähintään kuuden yksilön ryhmässä; yksin tai hyvin pienessä määrässä se stressaantuu. Valitse rauhallisia seuralaisia, jotka eivät kilpaile sitä vastaan ruokinta-aikana.421

Tarina mistä kaikki alkoi

Amerikkalainen luonnontieteilijä Edward Drinker Cope nimesi suvun vuonna 1871, ja lisää lajeja seurasi 1900- ja 2000-luvuilla, muun muassa O. vittatus (Regan, 1904) ja O. macrospilus (Eigenmann & Allen, 1942); nykyään tunnetaan noin 21 lajia. Kalat kuuluvat suureen pienten eteläamerikkalaisten imumonnien ryhmään, Hypoptopomatinae, jonka luokittelua on tarkistettu useita kertoja geneettisten tutkimusten muokatessa sukupuuta. Otot tulivat suosituiksi akvaarioharrastuksessa elävinä levänpuhdistajina kasviakvaarioihin. Koska niiden kasvattaminen vankeudessa on vaikeaa, kauppa perustuu pääasiassa luonnosta pyydettyihin kaloihin, ja lajeja sekoitetaan usein keskenään ja myydään väärällä nimellä.12576

Tunnustanut viralliset tiedot

Taxonomy

Suku Otocinclus Cope, 1871, noin 21 hyväksyttyä lajia; panssaroituja imukuppimonnejä heimosta Loricariidae, alaheimosta Hypoptopomatinae1

IUCN Red List

O. vittatus: Elinvoimainen (arvioitu 21. lokakuuta 2020)3

IUCN Red List

O. macrospilus: Elinvoimainen (arvioitu 23. huhtikuuta 2014)5

Trade naming

Kalat, joita myydään nimellä O. affinis, ovat yleensä muita lajeja (O. vittatus, O. vestitus, O. macrospilus tai O. huaorani); todellinen O. affinis Kaakkois-Brasiliasta on harvinainen harrastuksessa6