Keltajalkakilpikonna

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Kilpi ja iho

Keltajalkakilpikonnalla on korkea, kupolimainen kilpi, joka on yleensä tummanruskea tai musta, ja siinä on keltaisia tai oransseja kuvioita kilven suomuissa. Pää ja raajat ovat koristeltu keltaisilla tai oransseilla suomuilla, mikä antaa lajille sen yleisnimen. Kilpi on pitkänomainen, takareunat hieman sahalaitaiset, ja plastron on kellertävänruskea tummemmilla saumoilla.16

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Keltajalkakilpikonnat ovat lempeitä jättiläisiä, eivät tunnettuja aggressiivisuudesta. Ne ovat ujoja eivätkä pidä tiheästä käsittelystä; ne saattavat piiloutua kilpeensä ollessaan epämukavia. Ne eivät ole sylilemmikkejä ja saattavat yrittää purra, jos niitä käsitellään, joten on parasta tarkkailla niitä etäältä ja rajoittaa käsittely tarpeellisiin tilanteisiin, kuten eläinlääkärikäynteihin.75

Päivittäinen aktiivisuus kuinka kiireinen päivä on

Ne eivät ole kovin aktiivisia, vaan viettävät suuren osan päivästä loikoillen ja laiduntaen. Ne tarvitsevat tilaa liikkua, vähintään 6 m² sisätilaa aikuiselle, ja enemmän on parempi. Turvallinen ulkotarha lämpimässä ilmastossa on hyödyllinen.25

Hoito ja huolenpito käytännön puuhat

Ne tarvitsevat kostean ympäristön, joten kosteutta pidättävä alusta, kuten multa tai turvesammal sekoitettuna pintamaahan, on tärkeä. Tarjoa matala vesialue liotusta varten, josta ne pitävät. Säännöllinen liotus auttaa ylläpitämään terveyttä. Erityistä hoitoa ei tarvita, kunhan tarhan puhtaudesta huolehditaan.3

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Metsälajina ne tarvitsevat vakaat lämpötilat ja korkean kosteuden. Päivälämpötila ei saa ylittää 90°F (32°C), paistattelupaikalla 85-90°F (29-32°C), ja yölämpötila ei saa laskea alle 65°F (18°C). Ne tarvitsevat varjoa ja piilopaikan. UVB-valaistus on välttämätön. Ne eivät horrosta. Ulkotarhojen tulee olla petosuojattuja, seinät vähintään 16 tuumaa korkeat.3

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Ne ovat kaikkiruokaisia. Luonnossa ne syövät ruohoja, lehtiä, hedelmiä, kukkia, sieniä, hyönteisiä, etanoita ja raatoja. Vankeudessa ruoki lehtivihanneksia, kuten sikuria, endiiviä, voikukkia ja salaattisekoitusta, sekä hedelmiä, kuten marjoja, melonia, papaijaa ja persikoita. Eläinproteiinia, kuten kastematoja tai pinky-hiiriä, tulisi tarjota vain kaksi tai neljä kertaa kuukaudessa. Tarjoa seepianluuta kalsiumin lähteeksi.43

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Ne ovat yleensä yksineläjiä eivätkä tarvitse seuraa. Ne ovat ujoja ja suosivat vähäistä käsittelyä. Ne eivät ole aggressiivisia, mutta urokset saattavat käyttää kehonkieltä kommunikointiin. Ne eivät ole laittomia pitää useimmissa paikoissa, mutta tarkista paikalliset säännökset, koska ne on listattu haavoittuviksi IUCN:n toimesta.51

Tarina mistä kaikki alkoi

Keltajalkakilpikonna on suuri eteläamerikkalainen metsäkilpikonna, jonka Linnaeus kuvasi ensimmäisen kerran vuonna 1766. Sitä on pidetty lemmikkinä monta vuotta, vaikka se on harvinaisempi kuin sukulaisensa punajalkakilpikonna. Ne tunnetaan lempeästä luonteestaan ja pitkästä eliniästään, mutta ne vaativat erityistä hoitoa vakaiden lämpötilojen ja kosteuden tarpeensa vuoksi. Niiden suosio lemmikkeinä on kasvanut, mutta ne eivät ole yhtä kestäviä kuin punajalkakilpikonnat.13

Tunnustanut viralliset tiedot

IUCN Red List

Listattu haavoittuvaksi (A1cd+2cd) vuodesta 19961