Saksa: koirat, säännöt, vero ja matkustaminen

Yhtä kansallista koirarekisteriä ei ole. Omistajat rekisteröivät koiran kunnassaan koiraveroa varten. Jotkin osavaltiot (Länder) vaativat myös merkinnän koirarekisteriin. Esimerkiksi Berliinissä jokainen koira on kirjattava keskitettyyn Hunderegisteriin, ja 1. tammikuuta 2024 alkaen tämä merkintä toimii myös koiraveron rekisteröintinä.[7]

Koirille ei ole valtakunnallista velvoitetta. Jotkin osavaltiot (Länder) vaativat sirun kaikilta koirilta, esimerkiksi Berliini, jossa sirutonta koiraa pidetään hallinnollisena rikkomuksena.[7]

Koiravero (Hundesteuer) on paikallinen vero. Jokainen kunta määrää oman verokantansa, ja toisesta koirasta ja luetelluista roduista peritään korkeampi vero. Veronmaksajien liiton (Bund der Steuerzahler) vuoden 2026 kyselyssä Alasaksista ja Bremenistä ensimmäinen koira maksoi 15-158 EUR vuodessa, keskimäärin 52 EUR. Berliini perii ensimmäisestä koirasta 120 EUR.[8]

tyypillinen 52 EUR vuodessa (15–158 EUR)

Kansallista koiralupaa ei ole. Useissa osavaltioissa (Länder) vaaditaan pätevyyskoe luetelluille tai suurille koirille. Ala-Saksi vaatii uusilta omistajilta koiranomistajan kokeen, ja Bremen vaatii teoria- ja käytännön kokeen jokaiselta, joka hankkii koiran 1. heinäkuuta 2026 alkaen.[9]

Vastuuvakuutus kaikille koirille vaaditaan Berliinissä, Bremenissä, Hampurissa, Ala-Saksissa, Saksi-Anhaltissa, Schleswig-Holsteinissa ja Thüringenissä, ja luetteloiduille, suurille tai vaarallisille koirille useimmissa muissa osavaltioissa (Länder). Baijerissa ja Mecklenburg-Vorpommernissa ei ole yleistä lakisääteistä velvoitetta tämän lähteen mukaan.[10]

Talutussäännöistä päättävät osavaltiot (Länder) ja kunnat. Berliinissä koirat on pidettävä hihnassa kaikessa julkisessa tilassa merkittyjä koiranulkoilutusalueita lukuun ottamatta, sekä julkisessa liikenteessä. Yleistä kuonokoppasääntöä, joka ei olisi sidottu rotuun tai vaarallisiin koiriin, ei ole.[7]

Koiran sitominen on kielletty. Ainoa poikkeus on silloin, kun ohjaaja on paikalla toiminnan aikana, johon koiraa koulutetaan, vähintään kolmen metrin sidonnalla.[11]

Koirille on annettava riittävästi liikuntaa tarhan ulkopuolella, sovitettuna rotuun, ikään ja terveyteen.[12]

Koiran ruumiinosien poistaminen, kuten korvien leikkaus tai hännän typistys, on kielletty. Poikkeuksia ovat eläinlääkärin lääketieteellinen peruste, tietyt metsästyskoirat ja sterilointi tai kastraatio.[13]

Ala-Saksin metsissä ja avomaastossa koirat on pidettävä hihnassa 1. huhtikuuta - 15. heinäkuuta pesivien ja nuorten villieläinten suojelemiseksi. Muissa osavaltioissa (Länder) on vastaavia jaksoja eri päivämäärillä.[14]

Uusi EU:n asetus koirien ja kissojen hyvinvoinnista ja jäljitettävyydestä edellyttää aikanaan, että jokainen koira on mikrosirutettava ja rekisteröitävä kansalliseen tietokantaan. Yksityisille koiranpitäjille annetaan pitkä siirtymäaika.[15]

Lemmikeillä on oltava EU:n lemmikkipassi, mikrosiru ja voimassa oleva raivotautirokotus (annettu 12 viikon iästä alkaen). Lemmikin on oltava vähintään 15 viikon ikäinen matkustaakseen, ja henkilöä kohden saa olla enintään viisi lemmikkiä.[16]

Lemmikillä on oltava mikrosiru, rabiesrokotus, joka on annettu vähintään 12 viikon iässä ja on voimassa 21 päivästä perusrokotussarjan jälkeen, sekä eläinterveystodistus (tai lemmikkipassi, kun tullaan luetellusta maasta). Luettelon ulkopuolisista maista tulevien on saavuttava nimetyn matkustajien rajanylityspaikan kautta. Enintään viisi lemmikkiä matkaa kohden.[17]

Tarvitaan vain lemmikeille, jotka saapuvat EU:n ulkopuolisista maista, jotka eivät ole EU:n luettelossa. Verikoe otetaan aikaisintaan 30 päivää ensimmäisen rabiesrokotuksen jälkeen ja vähintään 90 päivää ennen todistuksen myöntämistä, ja hyväksytyn laboratorion tuloksen on oltava vähintään 0,5 IU/ml. Luettelossa olevista maista tulevilta lemmikeiltä koetta ei vaadita.[17]

Saksa ei vaadi heisimatohoitoa maahantulossa. Hoito vaaditaan vain koirilta, jotka saapuvat Suomeen, Irlantiin, Maltalle, Pohjois-Irlantiin tai Norjaan.[18]

Karanteenia ei ole lemmikeille, jotka täyttävät säännöt. Lemmikki, joka ei täytä niitä, voidaan lähettää takaisin omistajan kustannuksella tai asettaa viralliseen karanteeniin.[16]