Norja: koirat, säännöt, vero ja matkustaminen

Norjassa ei vielä ole kansallista velvoitetta rekisteröidä koiraa. Dog Act (§ 13) sallii yksityisten järjestöjen pitää rekisteriä ja antaa hallitukselle mahdollisuuden tehdä merkitsemisestä ja rekisteröinnistä pakollista, mutta sellaista voimassa olevaa asetusta ei löytynyt. Monet omistajat rekisteröivät vapaaehtoisesti Norsk Kennel Klubin kanssa ylläpidettyyn DyreID-rekisteriin.[2]

Siruttaminen ei ole pakollista Norjassa asuville koirille. Siru on pakollinen jokaiselle maahan tulevalle koiralle (katso matkustaminen). Pakollista siruttamista odotetaan EU:n koirien ja kissojen hyvinvointia ja jäljitettävyyttä koskevan asetuksen myötä, kun se alkaa koskea Norjaa.[3]

Koiralupaa tai yleistä omistajakoetta ei ole. Koiralaki (3 a §) edellyttää, että jokaisella pitäjällä on tarvittava pätevyys tapaturmien ja vammojen estämiseen, mukaan lukien tieto koiran hoidosta, koulutuksesta, luonnollisesta käyttäytymisestä ja siitä aiheutuvasta riskistä. Hallitus voi asetuksella säätää koulutus- tai pätevyysvaatimuksista.[2]

Vastuuvakuutus ei ole pakollinen koirille yleisesti. Dog Act (§ 21) sallii säännökset, joilla tiettyjen koirien tyyppien ehdoksi voidaan asettaa vastuuvakuutus. Pitäjä vastaa poliisin määräämien toimenpiteiden kustannuksista (§ 26).[2]

1. huhtikuuta - 20. elokuuta koirat on pidettävä kaikkialla hihnassa tai turvallisesti aidattuna tai suljettuna, jotta ne eivät voi ajaa takaa tai vahingoittaa karjaa, poroja tai luonnonvaraisia eläimiä (Dog Act § 6). Tämän ajanjakson ulkopuolella koira saa olla vapaana vain valvonnassa ja hallinnassa (§ 4). Kunnat voivat lisätä hihnasääntöjä tietyille alueille ja ajoille, eikä kansallista kuonokoppasääntöä löytynyt.[2]

Ihmisten tai muiden koirien kimppuun hyökkäämään koulutettujen, erityisesti aggressiivisten koirien sekä tiettyjen luetteloitujen tyyppien pito tai tuonti on kielletty (Dog Act 19 §); poliisi voi takavarikoida tällaisen koiran, ja pitäjä maksaa käyttäytymisarvioinnin.[4]

Jos koira hyökkää ihmisen tai eläimen kimppuun tai vahingoittaa sitä, poliisi voi määrätä sen lopetettavaksi, kun se ei ole suhteetonta, mutta sille on ensin yritettävä löytää uusi koti, jos se on käytännöllistä ja turvallista (Dog Act 18 ja 18 a §). Tällaiset toimet voidaan toteuttaa pitäjän kustannuksella.[2]

Alueilla, joilla porot laiduntavat laillisesti, pitäjän on estettävä koiraa häiritsemästä tai säikyttämästä niitä, ja läänin kuvernööri (Statsforvalteren) voi asettaa siellä lisää talutinsääntöjä (Dog Act § 7). Metsästyskoirien koulutus ja kokeet vaativat maanomistajan suostumuksen (§ 8).[2]

Eläimet on tunnistettava merkinnällä EU:n lemmikkipassilla, niiden on oltava yli kolme kuukautta vanhoja maahantulohetkellä (paitsi Ruotsista), rabiesrokotettuja 12 viikon iästä alkaen, ja rokotteen on oltava voimassa 21 päivästä ensimmäisen annoksen jälkeen. Koirat tarvitsevat eläinlääkärin antaman heisimatolääkityksen 24-120 tuntia ennen saapumista. Näytä eläimet tullille punaisella vyöhykkeellä. Yli viisi eläintä kuuluu kaupallisen tuonnin sääntöjen piiriin.[5]

Siru tai ennen heinäkuuta 2011 tehty tatuointi, rabiesrokotus, terveystodistus (passi EU:n/ETA:n maista) ja maahantulo vain Oslon Gardermoenin lentokentän tai Storskogin kautta. Käytä punaista tullikaistaa.[6]

Vaaditaan eläimiltä, jotka tulevat EU:n tai ETA:n ulkopuolisista maista, ellei niiden lähtömaa ole luettelon kolmas maa.[6]

Koirille on yleensä annettava kettujen heisimatolääkitys 24-120 tuntia ennen saapumista. Vapautettuja ovat suoraan Suomesta, Maltalta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta tai Irlannista saapuvat koirat. Kissat ja fretit on vapautettu.[5]

Karanteenia ei ole lueteltu lemmikeille, jotka täyttävät maahantulosäännöt. Eläin, jolla ei ole hyväksyttyjä papereita, voidaan evätä: esimerkiksi Ruotsista ilman niitä saapuva koira on lähetettävä takaisin tai majoitettava omistajan kustannuksella.[6]