Koi

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Suuri suomukas karppi; myös suomuton tai osittain suomullinen (Doitsu), metallisuomuinen (Kinginrin) ja pitkäeväinen (butterfly) muoto

Iso, tukeva, torpedonmuotoinen karppi, jolla on pari viiksisäiettä suun lähellä. Koita arvostetaan niiden selässä olevista rohkeista kuvioista, joita on tarkoitus ihailla ylhäältä päin lammessa. Useimmilla on normaalit suomut, mutta joillakin linjoilla on vähän tai ei lainkaan suomuja, joillakin on kimaltavat metallisuomut, ja perhoskoilla on pitkät, virtaavat evät.1

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Rauhallinen ja seurallinen lampikala. Koi oppii nopeasti tuntemaan ne, jotka niitä ruokkivat, kokoontuvat lammen reunaan ruokinta-aikaan ja ne voidaan opettaa ottamaan ruokaa kädestä, mikä tekee niistä palkitsevia pitää.1

Päivittäinen aktiivisuus kuinka kiireinen päivä on

Vahvoja uimareita, jotka kasvavat suuriksi, joten ne tarvitsevat tilavan, syvän lammen akvaarion sijaan. Ne hidastavat vauhtia kylmässä vedessä ja syövät hyvin vähän talvella.12

Hoito ja huolenpito käytännön puuhat

Pidä hyvin suodatetussa ja hapetetussa lammessa, jossa on vakaa pH. Koi viihtyy parhaiten noin 15–25 °C:ssa. Lampien tulisi olla vähintään 1 m syviä lämpimässä ilmastossa ja 1,5 m tai enemmän siellä, missä talvet ovat ankarat. Suojaa lampi petoeläimiltä, kuten haikaroilta, kuningaskalastajilta, saukoilta, pesukarhuilta ja kissoilta, ja vältä ruokintaa, kun veden lämpötila laskee alle noin 10 °C.1

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Ulkolampi, jossa on hyvä suodatus ja ilmastus ja riittävä syvyys pysyäkseen pohjasta jäättömänä talvella. Niiden villi esi-isä, Amurin karppi, elää hitaasti virtaavissa joissa ja järvissä noin 2 metrin syvyydessä.14

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Kaikkiruokainen pohjasyöppö. Laadukasta pellettiruokaa voidaan täydentää herkuilla, kuten herneillä, salaatinlehdillä ja vesimelonilla. Ruokintaa vähennetään veden viiletessä ja lopetetaan kylmässä vedessä.14

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Seurallisia kaloja, joita pidetään yleensä ryhmässä yhteisessä lammessa, jossa ne ruokailevat ja liikkuvat yhdessä.1

Tarina mistä kaikki alkoi

Karppeja pidettiin alun perin ruokakaloina, ja yksittäisiä yksivärisiä karppeja ilmaantui sattumalta Kiinassa ja Japanissa kauan ennen kuin kukaan jalosti niitä tarkoituksella. Värillisten karppien tarkoituksellinen jalostus alkoi 1820-luvulla Niigatan lumisissa vuoristokylissä Nijumurago-alueella, missä maanviljelijät kasvattivat karppeja riisiterassilammikoissa. Punavalkoiset kalat tulivat ensin, ja värikkäät koit tulivat niin suosituiksi vuoteen 1875 mennessä, että kauppa kiellettiin väliaikaisesti keinotteluna ennen kuin se sallittiin uudelleen. Nimi nishikigoi, joka tarkoittaa brokadikarppia, otettiin käyttöön noin 1910, ja esittely vuoden 1914 Tokion Taisho-näyttelyssä, jossa koi voitti hopeamitalin, toi niille kansallista mainetta. Kohaku- ja Taisho Sanshoku -lajikkeet vakiintuivat vuoteen 1917 mennessä ja Showa Sanshoku vuoteen 1927 mennessä. 1900-luvun aikana harrastus levisi maailmanlaajuiseksi, pitkäeväiset perhoskoit kehitettiin 1980-luvulla, ja 2000-luvulla keräilijät ympäri Aasiaa ovat ostaneet huippukaloja Niigatan kasvattajilta.12

Tunnustanut viralliset tiedot

Zen Nippon Airinkai (All Japan Nishikigoi Promotion Association)

Japanilainen yhdistys, joka edistää nishikigoi:ta, kouluttaa tuomareita ja järjestää Kansainvälisen Koinäyttelyn5

British Koi Keepers Society

Ison-Britannian kansallinen elin, joka tukee paikallisia koikerhoja6

Japan Agricultural Heritage

Niigatan riisinviljely- ja karppijärjestelmä, nishikigoi:in kotipaikka, tunnustettiin Japanin maatalousperintökohteeksi vuonna 20172